(How I shot over 1000 photos in one night. // Kuinka otin yli 1000 kuvaa yhden yön aikana.)
I have a hobby. I play an ancient Chinese board game called Weiqi. People in the wester world have come to known it by its Japanese name, “Go”.
On Friday, me and a couple of friends of mine who are also interested in the game, met in the nearby harbour, and had our first club night meeting in about a year, thanks to vaccines and social distancing having had some impact in preventing the Covid19 pandemic a little bit this Summer.
Minulla on harrastus. Pelaan ikivanhaa kiinalaista lautapeliä nimeltä Weiqi. Länsimaissa se tunnetaan kuitenkin sen japanilaisella nimellä, “Go”.
Perjantaina minä ja pari pelin innokasta harrastajakaveriani kohtasimme lähisatamassa, ja pidimme ensimmäisen kerhoiltamme noin vuoteen, kiitokset rokotteiden ja sosiaalisen etäistyksen estettyä hieman koronaviruspandemian etenemistä tänä kesänä.
For some reason I wasn’t feeling very strong at the game, so I started shooting photos with my camera. And after my friends had finished their games, the photographers among us had bit of a photo-walk before leaving.
Jostain syystä pelini eivät oikein sujuneet, joten päätin alkaa napsimaan kuvia kamerallani. Ja kun ystäväni olivat lopetelleet pelinsä, toinen heistä jäi kanssani satamaan myös ottamaan muutamia kuvia.
The harbour was quite full of people, and there were also millions of blackflies hungry for our blood, so we somewhat quickly grew bored of getting bitten, and left.
Instead of going home, I got the idea that I should try staying and shoot the summer night and its nature.
Satama oli todella täynnä ihmisiä ja samalla myös miljoonia verenmakuun päässeitä mäkäräisiä, joten kyllästyimme pian syödyksi tulemiseen, joten lähdimme pois.
Kotiinlähdön sijaan sain idean, että voisin jäädä kameroineni ulos yöksi, ja kuvata kesäyötä ja sen öistä luontoa.
It was a plan. Although not a very well thought out one.
Turns out, most of the Summer night was too dark to shoot any nature shots. Especially without a tripod. So waiting for more light was actually very boring. (We are too far South for the sun to be up all night anyway. It’s a completely different story North from the Arctic Circle!)
Siinäpä suunnitelma. Ei tosin mitenkään hyvin suunniteltu sellainen.
Osoittautuipa niin, että pisin osuus kesäyöstä oli silti liian pimeä minkäänlaisten luontokuvien ottamiseen, varsinkin ilman kamerajalustaa. Sarastuksen odotteleminen olikin varsin pitkästyttävää puuhaa. (Napapiirin pohjoispuolella olisi voinut olla aivan erilainen kokemus.)
It wasn’t a complete darkness. In the Summer it never is, but my over ten year old camera still struggles with it.
Wisened from the blackflies in the harbour, I bought some insect repellant from a gas station, and head along towards Messilä to see whether the sun was about to start rising.
It was still too early, so I drove further North, through the Hollola parish thinking of going around the Päijänne lakes and then back home.
I was surprised not to follow up on that, and instead driving further North, towards Jämsä, while waiting for the Sunrise. I eventually found myself in Padasjoki, some 50 kilometers North from Lahti.
Kuvattu Messilässä 40-vuotiaalla Super Carenar MC f=135mm 1:2.8 -linssillä.
Ei se mitään täydellistä pimeyttä ollut. Kesällä se tuskin lainkaan on, mutta kymmenenvanhalle kameralleni se osoittautui jotakuinkin mahdottomaksi.
Sataman mäkäröistä viisastuneena ostin huoltoasemalta hyönteiskarkoitetta, ja suuntasin matkani Messilään katsomaan, joko aamu jo vihdoin alkaisi sarastaa.
Vielä oli liian aikaista, joten ajoin Hollolan kirkonkylän läpi ajatellen, että kierrän Päijänteen pohjoiskautta kotiin.
Omaksi yllätyksekseni en kääntynytkään kotiin, vaan päätinkin ajaa pohjoisemmas, Jämsää kohti odotellessani auringonnousua. Lopulta päädyin Padasjoelle, noin 50 kilometrin päähän Lahdesta.
In Padasjoki, there was a nice little boat harbour, Kiuasniemi, where I shot a few early shots of the coming sunrise. The time was about 2:30AM.
I managed to shoot some very nice wide angle shots there.
Padasjoella oli kiva pikku satama Kiuasniemi, jossa otin muutamia kuvia sarastuksen alkuvaiheista. Kello oli noin puoli kolme.
Siellä sain ikuistettua myös pari todella hienoa laajakulmakuvaa.
After I was satiated with Padasjoki, I decided to drive back to Lahti, and maybe catch the first sunrays in my home town.
In Lahti, I saw some Barnacle geese crossing the road, so I had to stop and take some photos.
Kun olin saanut tarpeekseni Padasjoesta, päätin palata takaisin Lahteen, toivoen samalla, että saisin pari kuvaa auringonnoususta kotikunnillani.
Lahteen päästyäni, näin valkoposkihanhiseurueen ylittävän tietä, ja pitihän niitäkin sitten pysähtyä kuvaamaan.
After having taken photos of the geese, I headed back to Messilä, and the photos I took will tell the rest of the story.
Otettuani kuvat linnuista, suunnistin takaisin Messilään, ja loput tarinasta löytyykin kuvista.
I hope you liked these photos. It was a fun trip, but boy was I tired when I came back!
Toivottavasti tykkäsit kuvista. Se oli hauska reissu, mutta pojat että väsytti kun palailin takaisin!
See ya! // Nähdään!
